Sopiminen ketteräksi ja ihmisille töitä

Vaalien alla ei voi välttyä kuulemasta ajatusta, jonka mukaan meidän on nostettava työllisyysastettamme, jotta voisimme rahoittaa hyvinvointivaltion. Se on ihan hyvä argumentti, mutta työllisyyttä kannattaa tarkastella valtion sijaan ensisijaisesti yksilöiden näkökulmasta: jos pidämme nykyisistä kankeista työmarkkinoista kiinni, työtä jää tekemättä ja ihmisten hyvinvointi jää heikommaksi kuin se voisi olla. Se tarkoittaa vähemmän mahdollisuuksia ja pitkällä tähtäimellä pienempää elintasoa.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa työllisyysaste on noin kuusi prosenttiyksikköä Suomea korkeampi. Näissä maissa ihmisillä on taustaan katsomatta paremmat mahdollisuudet kehittää osaamistaan ja siten myös palkkatasoaan työelämän kautta. Pystymme parempaan!

Työmarkkinoiden joustavoittaminen tarkoittaa sitä, että työehdoista voi sopia siellä, missä työolosuhteet tunnetaan. Työpaikalla tiedetään parhaiten esimerkiksi minkälaisia työaikoja tarvitaan ja minkälaisiin palkankorotuksiin kulloinkin on varaa. Paikallisen sopimisen pitäisi koskea kaikkia yrityksiä, eikä vain niitä, joiden kohdalla työnantaja- ja työntekijäliitot ovat päättäneet sen sallia. Näin on kaikkialla maailmassa, myös Pohjoismaissa lukuun ottamatta Suomea. World Economic Forumin tutkimuksessa Suomen työmarkkinat sijoittuvat 137 maasta sijalle 137 mitä tulee palkanmuodostuksen joustavuuteen. Sijoitus ei mairittele, vaan näkyy meillä ikävällä tavalla verrokkimaitamme merkittävästi korkeammassa työttömyydessä.

Yksikään yritys ei voi kestävästi maksaa korkeampaa palkkaa kuin mihin sillä on varaa. Viime kädessä kyse on siitä, kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan tuotteesta tai palvelusta, sillä työntekijän palkka tulee asiakkaiden kukkarosta. Usein nämä asiakkaat sijaitsevat ulkomailla. He voivat päättää vapaasti, mistä ja milloin tuotteen ja palvelun ostavat. He siis välillisesti myös päättävät, missä syntyy työpaikkoja.

Jos liittojen sopima taulukkopalkka on liian korkea, kaikki halukkaat eivät pääse töihin. Sellainen ihminen ei pääse näyttämään kynsiään, joka ei taulukkopalkkaa vastaavaan tuottavuuteen vielä yllä. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi aloittelevia työntekijöitä, joilla ei ole vielä kokeneempien työntekijöiden osaamista. Työtä jää tekemättä. Jokainen kuukausi, kun joutuu odottamaan työllistymistä, on ihmisen kannalta tappio. Liian moni myös syrjäytyy pysyvästi. Palkankorotuksia on helpompi pyytää työllisyydestä kuin työttömyydestä käsin.

Uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Mitä korkeampi työllisyys on, sitä paremmin jokainen voi kilpailuttaa itselleen parempia työehtoja niin nykyisissä kuin uusissa töissä. Kun työllisyys on korkea, silloin osaavista työntekijöistä on aina pula. Silloin yrittäjän on myös maksettava työvoimasta riittävästi.

Monelle työnantajalle työntekijän palkkaaminen on niin suuri riski, että on helpompi jättää palkkaamatta. Näin on erityisesti silloin, kun työntekijä on totutusta jonkin verran poikkeava: hänellä on työkokemusta vain toiselta alalta, hän on ”liian” nuori tai vanha tai hän ei puhu täydellisesti suomea. Meidän pitäisi kuitenkin nykyistä paremmin voida antaa uusia alkuja ja mahdollisuuksia ihan kaikille. Siksi sosiaaliturvan pitää olla valtion – ei työnantajien – tehtävä.

Tulevaisuuden sosiaaliturva kunnioittaa ihmisten omia ratkaisuja ja kannustaa eteenpäin. Perustili mahdollistaa perusturvan yhdistämisen työntekoon, yrittämiseen ja uuden opiskeluun. Sen avulla pystyy myös vaivattomasti ostamaan työpanosta toiselta ihmiseltä eli vaihtamaan omaa työtä toisen työksi. Mikrotyön merkitys on suuri tilanteessa, jossa henkilö on vajaatyökykyinen, vasta opettelemassa työelämätaitoja, aloittelemassa yritystä tai tekee töitä vaikkapa opiskelun ohella.

Visio 2030

Tavoite

Vuonna 2030 jokaisen suomalaisen elintaso on vähintään puolet parempi kuin nykyään.

Askelmerkit

• Tehdään työehtosopimuksesta työntekijän oikeus: saa noudattaa tai sopia toisin, osin tai kokonaan. Säädetään vähimmäispalkkalaki.
• Ylin rajaveroaste oltava 50 % jokaisesta työtunnista. Jokaisen työtunnin palkasta pitää jäädä puolet käteen.
• Siirretään sosiaaliturva kokonaisuudessaan valtion tehtäväksi; pois työnantajalta.
• Sosiaaliturvan painopiste siirretään perusturvaan. Mahdollistetaan työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen.
• Tehdään ansioturvareformi: siirretään ansiosidonnainen työttömyysturva Kelalle, jolloin jokainen saa työttömyysturvaa suhteessa maksettuihin työttömyysvakuutusmaksuihin.