Stoppi syrjäytymiselle

Hyvinvointivaltion tärkein tehtävä on pitää huolta heistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty täysipainoisesti itsestään huolehtimaan. Hyvinvointivaltio täyttää tehtävänsä parhaiten silloin, kun mahdollisimman monella on elämä raiteillaan. Silloin meillä on varaa huolehtia hyvin lapsista, vanhuksista ja apua tarvitsevista.

Korona-aika jätti jälkensä lapsiin ja nuoriin. Vielä emme tunne kaikkia seurauksia. Koulujen oppilashuollolla on edelleen kirittävää menetettyjen kuukausien johdosta ja moni nuori jäi kokonaan pois harrastuksista. Helsingissä suurin haaste on työvoimapula varhaiskasvatuksessa, kouluissa, neuvoloissa ja sotepalveluissa. Tarvitsemme nopeita toimia paisuvaan kriisiin: enemmän koulutuspaikkoja ja lisää työperäistä maahanmuuttoa. Samalla on ryhmäkoot pidettävä hallinnassa ja satsattava parempaan johtamiseen sekä työoloihin.

Syrjäytymisen ehkäiseminen on prioriteettini numero yksi. Monella nuorella menee nykyisin paremmin kuin koskaan, mutta toisilla ongelmat tuntuvat kasautuvan ilman helppoa ulospääsyä. Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Syrjäytyminen on vakava paikka missä tahansa elinkaaren vaiheessa, mutta erityisen ikävää on, jos nuoresta lähtien tuntee osattomuutta elämäänsä ja yhteiskuntaan.

Otetaan tavoitteeksi, että vuonna 2030 Suomessa ei syrjäydy enää yksikään ihminen. Tämä voi kuulostaa utopialta, mutta sitä se ei ole. Tarvitaan tahtoa ja järeitä toimenpiteitä. Alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia olemaan vanhempia. Raivataan tilaa ammattilaisten osaamiselle ja annetaan heidän panostaa siellä, missä tarve on suurin.

Me-säätiön tilastojen mukaan joka vuosi noin 4 000 lapsesta tulee syrjäytynyt nuori ja noin 4 700 nuoresta tulee syrjäytynyt aikuinen. Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle ennätysmäärä; piikit ovat sekä vauvaiässä että nuoruudessa. Molemmissa tapauksissa perheen ongelmiin puututaan liian myöhään. Silloin kun asiat ovat huonosti ja vanhemmilla on vakava päihdeongelma, tulisi neuvolan kyetä auttamaan ja ohjaamaan lasten vanhemmat hoitoon jo kauan ennen kuin vauva syntyy.

Nuorten huostaanotettujen taustalta löytyy lähes poikkeuksetta jo vuosia kestäneet vaikeudet koulussa. Koulukuraattoreilla ja -psykologeilla on ratkaiseva rooli, sillä he ovat läsnä kouluarjessa. Koulujen ulkopuolella vapaaehtoistyöllä ja anonyymeillä palveluilla on suuri merkitys. Icehearts, Me-talot ja muut tekevät esimerkillistä työtä.

Yksikin turvallinen aikuinen voi muuttaa nuoren suunnan. Alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia olemaan vanhempia. Raivataan tilaa ammattilaisten osaamiselle ja annetaan heidän panostaa siellä, missä tarve on suurin. Huostaanottojen ja sijoitusten tarvetta on ennaltaehkäistävä puuttumalla ongelmiin ennakoivasti ja kokonaisvaltaisesti ja auttamalla perhettä suoriutumaan arjesta. Joskus huostaanotto on silti lapsen tai nuoren kannalta paras ja ainoa ratkaisu. Senkään jälkeen ei pidä luovuttaa omien vanhempien osalta ja koko perheen auttamisessa – eikä tietenkään ikinä lapsen tai nuoren kohdalla.

Sujuva arki ja tilaa läsnäololle

Työllistymismahdollisuuksien parantaminen on avainasemassa, jotta perheiden taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin parantaminen on ylipäänsä mahdollista. Mitä useampi lapsen huoltajista on töissä ja perheen elämä on raiteillaan, sitä paremmin menee myös lapsilla.  Joustavat työehdot takaavat sen, että työnantaja uskaltaa antaa mahdollisuuden yhä useammalle. Kuluneen hallituskauden aikana elpynyt työllisyys on vähentänyt syrjäytyneiden nuorten ja köyhyydessä elävien kotitalouksien määrää. Siksi kaikki panokset työllisyyteen ovat panoksia perheiden ja lasten hyvinvointiin. Parempi työllisyys auttaa myös nuoria: se helpottaa oppisopimuskoulutus- ja harjoittelupaikkojen saannissa sekä työelämään pääsyä jo alle parikymppisenä.

Satsataan varhaiskasvatukseen ja kaksivuotiseen esikouluun. Kaikille lapsille taataan hyvät koulunkäyntivalmiudet perhetaustasta riippumatta. Annetaan peruskoulussa tilaa yksilöllisyydelle, käsillä tekemiselle ja erikoisosaamiselle. Ei syrjäytetä “villejä poikia” tai “kympin tyttöjä”. vaan tehdään tilaa monenlaiselle lahjakkuudelle. Taidon siirtäminen toiselle ihmiselle on arvokkainta, mitä elämässä voi tehdä: opettaja on maailman tärkein ammatti.

Lasketaan veroja siten, että yhä useampi perhe voi käyttää arjen kiireissä palveluita. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jaksetaan paremmin. Syödään yhdessä. Liikuntasalit ovat nykyisin iltapäivisin usein tyhjillään ja iltaisin taas on ruuhkaa. Siirretään harrastusmahdollisuuksia entistä enemmän koulujen iltapäivään. Koulutuntien jälkeen syödään välipala ja harrastusryhmät alkavat. Alakoululaisten riittävän aikainen nukkumaanmeno ei jää myöhäisistä harrastuksista kiinni. Kaikki lapset ovat mukana eivätkä harrastukset ole pelkästään vanhempien aktiivisuuden varassa. Kerhojen ja harrastusten ohjaajat voivat olla tarvittaessa myös kokopäivätoimisia, jolloin he toimivat aamupäivisin koulunkäyntiavustajina. Taataan samalla oppitunneille työrauha.

Vanhuksille hyvä hoiva

Yhä useampi meistä elää pitkään ja on terve kuin pukki vielä kahdeksankymppisenä. Ikäihmiset ovat yksilöitä siinä missä kaikki muutkin ja palvelut pitäisi aina voida arvioida yksilön lähtökohdista käsin. Yleensä palveluntarve kasvaa kuitenkin hiljalleen iän myötä. Persoona ei jää koskaan eläkkeelle! Tehdään tilaa ihmislähtöiselle elämälle, jossa saa nauttia arjesta ja yhteisöllisyydestä. Mahdollistetaan hoivapaikan valinta siten, että raha seuraa asiakasta. Laajennetaan kotitalousvähennystä ikäihmisten ja yksinasuvien tarvitsemiin palveluihin.

Hoivapalveluiden arvioinnissa asiakkaat ja heidän lähipiirinsä ovat korvaamattomia asiantuntijoita. Helsingissä on tavoite, että hoivapaikan saisi 14 vuorokauden sisällä tarpeen arvioinnista. Siihen on päästävä! Hoivassa on tehtävä tilaa ihmisten hoitoisuudelle, joka saattaa vaihdella nopeastikin. Hoitajien työpäivä ei saa mennä pelkästään kuntoarviointiin ja lomakkeiden täyttämiseen. Kelpoisuusvaatimuksia on höllennettävä niin, että kukin työntekijä pystyy tekemään oman työnsä mahdollisimman hyvin ja ammattiaan vastaavalla tavalla. Vanhusten ulkoiluttamiseen tai lehtien ääneenlukuun ei tarvita lähihoitajaa. On otettava kaupunkilaisjärki käteen, sillä muuten uusi hoitajamitoitus vähentää hoivapaikkojen lukumäärää entisestään. Ympärivuorokautista hoivaa tulee vahvistaa, mutta sen ei tule tapahtua kotihoidon tai myöskään omaishoidon kustannuksella.

Korona on pidentänyt hoitojonoja ympäri maata. Suurin ongelma on perusterveydenhuollossa, ja Helsingin terveysasemien taso vaihtelee tuntuvasti. HUS:issa jonot painottuvat tekonivel-, kaihi- ym. leikkauksiin, jotka ovat ikäihmisille tärkeitä. Jonojen purkamisessa on yksityistä sektoria hyödynnettävä nykyistä laajemmin – se on asiakkaan ja potilaan etu. Palveluseteleitä on lisättävä sote-palveluihin myös muuten ja Kela-korvaukset on palautettava entiselle tasolleen. Julkisella puolella on kaupungin ja HUSin työntantajaroolia voimistettava: hyvästä ja vaativasta työstä on kyettävä maksamaan parempaa palkkaa kaikille tulevien samankokoisten korotusten sijaan.

Visio 2030

Tavoite

Vuonna 2030 koulun ja työn ulkopuolella olevien nuorten määrä on enää 5 prosenttia ikäluokasta (nykyisin 12 %). Mielenterveysongelmat ovat vähentyneet puolella kaikissa ikäryhmissä. Vanhusten hoivan ongelmat on poistettu ja asiakkaat ovat tyytyväisiä kaikilla mittareilla.

Askelmerkit

• Työmarkkinoilla sallitaan laajat joustot ja paikallinen sopiminen, jolloin jokaisen on mahdollisuus työllistyä. Rinnalle sosiaaliturva, joka kannustaa töihin.
• Mahdollistetaan kaikille aktiivisuus ja tarvittaessa uusi alku: muualta tulleille, väkivaltaa kokeneille, päihderiippuvaisille, vammaisille, osatyökykyisille, kuuskymppisille uran vaihtajille ja konkurssin tehneille yrittäjille. Aina on oltava mahdollisuus parempaan huomiseen.
• Laajennetaan koulujen iltapäiväkerhotoimintaa kattamaan jokapäiväiset harrastukset. Annetaan kaikille lapsille eväät liikkumiseen ja itseilmaisuun.
• Panostetaan koulujen työrauhaan lisäämällä koulunkäyntiavustajia. Panostetaan koulun ja sosiaalitoimen vuoropuheluun. Autetaan lapsia ja perheitä varhain.
• Tehdään tilaa palvelutaloudelle: niin aktiivi- kuin seniori-ikäisten on pystyttävä nykyistä paremmin käyttämään palveluita. Alennetaan verokiilaa, että se on mahdollista.
• Kohdataan toisiamme, työllistetään ammattilaisia, tehdään tilaa hyvinvoinnille.
• Mahdollistetaan hoivapaikan vapaa valinta niin, että raha seuraa asiakasta.
• Lue lisää Uuden Suomen blogistani:
• Epäonni ei saa olla loppuelämän kohtalo
• Sote: rakennetaan hyvän päälle!